maanantai 17. huhtikuuta 2017

Uusi tuttavuus: savimaali


Vietin pääsiäisen maalaushommissa väentupamme kylpyhuoneessa. Vuorossa oli katon maalaus ja kokeilin siihen savimaalia, jolla en olekaan aiemmin maalannut. Savimaali oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus, joka sopii hyvin kosteisiin tiloihin. Maalasin valkealla perussävyllä katon kahteen kertaan. Voi olla, että yksikin kerta olisi riittänyt, mutta en osannut ilmeisesti maalata ensimmäisellä kerralla riittävän paksua kerrosta. Olen kai maalannut niin pitkään pellavaöljymaaleilla, että olen urautunut ohueen maalaamiseen.




Savimaali on erilaista - jugurttimaisen paksua ja nopeasti kuivuvaa. Sitä on kevyt levittää ja tuoksu on jotakin saven ja Erikeeperin välimaastosta. Maali kannattaa sivellä kerralla siististi ja tasaisesti, koska kuivuminen on todella nopeaa. Toisaalta maali kuivaessaan tasoittuu ja märkänä epätasaiselta näyttävät kohdat korjaantuvat kuin itsestään eli se on aika armollinen maalaajalle. Jos tulee isoja eroja maalin määrässä eli sinne tänne paksumpia kerroksia, nämä kyllä erottuvat kuivumisen jälkeenkin.

Kylpyhuoneen katto on ponttipaneelia ja minulla oli vähän vaikeuksia saada raot siististi maalattua. Osin tästä syystä halusin vetää toisen kerroksen ja osin siksi, että maalasin aluksi liian ohuesti ja puu kuulsi maalin alta.



Savimaali jättää mielestäni liimamaalia muistuttavan mattapinnan. Sellaista pintamateriaalia ei taida juuri olla, johon savimaali ei sopisi eli se on todella monikäyttöinen.

Valkea savimaali löytyi Domus Classican valikoimista ja 2,5 litran purkista kului noin puolet neljän neliön katon tuplamaalaukseen.

Maalaustöiden lisäksi ehdimme pääsiäisenä testata uuden saunamme. Onpa mukavaa, että viimeinkin on joku huone valmis ja käyttökunnossa. Kerromme pian lisää saunatunnelmista!

Tuovi

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Öljypolttoa kevätsäässä



Hankimme väentupaan kaksi valurautaista tuuletusräppänää Domus Classicasta, toinen saunaan ja toinen kylpyhuoneeseen. Räppänät asennettiin tiilihormiin tehtyihin aukkoihin, joiden kautta ne vievät poistoilmaa piippuun ja sitä kautta ulos. Asennus hoitui melko helposti ruuveilla. Aika tarkka saa olla kuitenkin hormireikien koon kanssa - niiden pitäisi olla juuri oikeaa kokoa suhteessa räppänöihin, muuten ruuvinreikien poraaminen on vaikeaa.

Koska valurauta ruostuu kosteissa tiloissa, öljypoltimme tuuletusräppänät. Meillä ei ole kaasupoltinta, joka olisi varmaan ollut paras tässä työssä. Sen sijaan kokeilimme polttaa öljyn nuotiotulessa. Käytännössä teimme kunnon roihun ja pidimme pellavaöljyllä siveltyjä räppänöitä tulessa jonkin aikaa. Toistimme käsittelyn pari kertaa.




Öljypoltto muutti räppänät mustiksi ja teki pintaan tiiviin suojakerroksen. Ihan tyytyväisiä emme jälkeen kuitenkaan olleet - öljyä saattoi olla hieman liikaa joissakin kohdin ja jäljestä tuli paikka paikoin röpelöinen. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut pyyhkiä öljy rätillä pensselin sijaan. Näin öljyä ei olisi jäänyt liikaa uurrekohtiin. Lisäksi ylimääräinen öljy olisi pitänyt pyyhkiä huolellisemmin pois polttokertojen välillä.



Onneksi epätasainen pinta ei juuri erotu seinältä ja voihan käsittelyn joskus uusia myöhemmin, jos siltä tuntuu. Musta väri on kyllä hyvännäköinen ja toivon mukaan ruoste pysyisi nyt ainakin jonkin aikaa poissa. Tuuletusräppänöihin on tarkoitus asentaa ketjut, joiden avulla niitä voi avata ja sulkea.

Tuovi

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Lauteiden viimeistelyä


Sain helmikuun aikana uuden väentuvan saunan lauteet hyvään vaiheeseen. Pari peitelautaa on vielä ruuvaamatta paikoilleen ja lauteiden eteen tuleva porraspenkki on toki vielä työn alla, mutta muuten lauteet ovat valmiina. Eräs blogin lukija arveli tammikuisen postauksen kommentissa lauteiden jäävän liian mataliksi saunan korkeuden suhteen. Itse asiassa korotinkin lopulta laudetasoja noin 20 senttiä ylöspäin. Tähän oli parempien löylyjen tavoittelun lisäksi syynä se, että ylälauteella istuessa pystyisi samalla katselemaan maisemia ikkunasta. Alkuperäisillä koroilla ikkunasta olisi näkynyt vain taivasta.



Vaikka laudetyöt etenivät kohtalaisen hyvin, tuli eteen myös muutamia mutkia: ensin "hajosi" kääntöpyörösaha ja vähän ajan kuluttua siitä savusi ruuvinväännin. Luonnollisesti työkalupakissa ei sattunut olemaan oikealla kannalla varustettua perinteistä ruuvimeisseliä ja koska oli sunnuntai, ei rautakauppakaan ollut auki. Vaikka sainkin ruuvit paikoilleen, en ehkä toista kertaa ala vääntämään niitä kiinni järeällä hirsiporalla :) Mutta tulipahan sekin kokeiltua... Myöhemmin onneksi selvisi, että saha oli sammunut ylikuumentumisen eston laukeamisen vuoksi, ja se korjaantui yhdellä kytkimen painalluksella. Kyseinen kytkin on tosin hyvin piilotettu, eikä käyttöohjeita sattunut sillä reissulla olemaan mukana. Ruuvinväännin hajosi sen sijaan lopullisesti.

Tavoitteena olisi, että pääsisimme kokeilemaan saunaa viimeistään pääsiäisenä. Sitä ennen täytyy saada vielä kiuas ja vesipata hankittua ja asennettua paikoilleen.

Ville

maanantai 6. helmikuuta 2017

Kattolistoja noutamassa



Haimme jo viime vuoden puolella ison erän käytettyä jalka- ja kattolistaa Metsäkylän Navetasta. Jalkalistaa oli sopiva määrä, mutta kattolista ei olisi riittänyt enää kauttaaltaan suurimpaan huoneeseen. Löysimme käytettyä listaa netin kautta Wanhan Wallankumouksesta Turusta, ja viikonloppuna kävin hakemassa sieltä reilun 30 metrin satsin työmaalle.




Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vierailin Wanhan Wallankumouksessa. Hieno paikka ja varsinkin käytettyjen ovien valikoima on vaikuttava! Täytyy käydä uudestaan paremmalla ajalla.



Tämä uusi erä listaa tulee tupaan eli korkeimpaan huoneeseen. Malli on hieman koristeellisempi kuin muissa huoneissa, mutta se ei haittaa ollenkaan. Listoissa on jonkin verran irtoavaa maalia, joka täytyy ensin poistaa. Maalaamme ne ensin pariin kertaan alhaalla ja vasta sitten asennamme ne paikoilleen. Jo tässä vaiheessa hieman mietityttää listoihin sahattavat jiirit, koska kolmilappeisessa katossa on kolme kertaa enemmän mietittävää oikeiden sahauskulmien osalta. Tämä uusi lista on myös jonkin verran järeämpää kuin vanha, joten saa nähdä, miten se taipuu hirsipintojen epätasaisuuksien mukaan.





Saunan lauteetkin edistyvät vähitellen. Runko on ympärihöylättyä kuusta, ja sitä minulla oli jo valmiiksi varastossa jonkin verran. Sen loputtua jouduin sahaamaan järeämmästä tavarasta sopivan kokoista. Laudepuuta pitää vielä ostaa erikseen sekä tarpeeksi paksua pyörölistaa, josta sahataan lauteiden eteen vaakaan asennettavat kaidepuut.



Tytär antoi minulle työmaalle lähtiessäni mukaan pari piirustusta seinään kiinnitettäväksi. Oli jo aikakin aloittaa sisustaminen.

Ville

lauantai 21. tammikuuta 2017

Kynnyksiä ja lauteita



Uudessa väentuvassa työt edistyvät pikkuhiljaa. Viimeksi työn alla ovat olleet ovien kynnysten korotukset ja lauteiden teon aloittaminen saunaan.

Sisäovien karmien asennusvaiheessa sattui keväällä sellainen virhearvio, että ne asennettiin liian alas. Siinä vaiheessa tuvan ja kamarin lattialautoja ei oltu vielä ladottu paikoilleen, joten asentaja ei osannut tarpeeksi huomioida ovien aukeamissuuntaan tulevaa korotusta. Samoin kävi kylpyhuoneen oven kohdalla, jossa eteistilaan myöhemmin asennettu laattalattia oli sen verran paksu, että sen pinta nousi kynnystä ylemmäs. Koska kokonaisten karmien nostaminen ja uudelleen tasapainottaminen olisi ollut isompi operaatio, päädyimme siihen, että korotamme kynnystä hieman ylemmäksi ja sahaamme saman verran ovien alareunoista pois. Näiden korotuspalasten sahaamisessa ja asentamisessa vierähti muutama tovi, koska kylpyhuoneen kohdalla piti tehdä vähän ylimääräistä työtä. Samalla sain muistutuksen, että aina kannattaa pysähtyä miettimään hetki ennen seuraavaa vaihetta. Näin säästyy usein turhalta työltä.


Lähtötilanne oli tämä eli eteisen laatoituksen yläpinta oli kynnystä korkeammalla.


Sitten korotin kynnystä kahden korokepalan avulla.


Sahasin ja naulasin kynnyksen eteen ohuen peitelistan.


Sitten huomasin, että kylpyhuoneen oven alle pitikin toisista oviaukoista poiketen jättää tuuletusrako eli koko kynnys tuli korottaa samaan tasoon. Noh, ei muuta kuin yksi korotuspala lisää. Lopuksi työn jälkeä ihaillessani tajusin, että olisin säästynyt viimeisen lisäkorokkeen tekemiseltä ja kiinnittämiseltä ottamalla kynnyksen leveämmän korokepalan pois. Onneksi ei tuhlaantunut kuin vartin verran aikaa, mutta kuitenkin...



Saunan lauteiden rakentaminen on sekin päässyt jonkinlaiseen vauhtiin. Arkkitehti oli piirtänyt lauteiden mallin ja mitat valmiiksi, ja niistä oli hyvä jatkaa tarkemman työsuunnitelman tekemiseen.








Koska lauteita ei ole aikaisemmin tullut väsättyä, täytyi rakennetta miettiä jonkin aikaa, ja vieläkin on pari yksityiskohtaa ratkaisematta. Täytyy varmistaa, että ne toimivat käytännössä hyvin, kestävät aikaa ja kulutusta sekä näyttävät hyvältä. Sain hommat sen verran alkua pidemmälle, että pääsin kokeilemaan ylempää istuinkehikkoa tukien varassa paikoilleen (ylin kuva). Lauteille on tulossa toki myös tukijalat. Rakennan rungon höylätystä kuusilaudasta. Myös laudelautana aion alkuperäisten suunnitelmien mukaan käyttää melko järeätä 170 x 45 mm:n kuusilankkua.

Saa nähdä, minkä vuoden jouluksi päästään uuteen saunaan.

Ville

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Kylmässäkin voi maalata


Olen maalannut pikkuhiljaa uuden väentupamme kierrätysovia uuteen uskoon. Maalaan ne kolmeen kertaan Uulan pellavaöljymaalilla. Saranat olen vetänyt Ferrexillä ja sitten päälle pellavaöljymaalilla. Minulla on ollut yksi ovi kerrallaan pukeilla vanhassa päärakennuksessa ja olen antanut oven aina rauhassa kuivua maalauskertojen välillä. Kiirettä kun ei ole ollut ja muutakin puuhaa on riittänyt.



Koska maalauskertoja ja ovia riittää, ehtivät kelit kylmetä vuoden lähetessä loppuaan. Marraskuulla mietin, pitäisikö työmaa siirtää väentuvan lämpöön. Sitten muistelin lukeneeni jostakin, että kylmällä kelilläkin voi maalata ja niinpä olen maalannut ruokasalissa hengitys höyryten. Mitään ongelmaa en ole huomannut, maali kuivuu hitaasti mutta ihan yhtä laadukkaasti kuin lämpimällä kelilläkin. Pellavaöljymaali kestää kylmää ja jopa pakkastakin, se on toki vähän jähmeämpää, mutta sitten vaan vähän enemmän voimaa pensselinvarteen.



Vielä on yksi ovi jäljellä. Maalaus on kaiken kaikkiaan tosi mukavaa hommaa. Minulle on muodostunut perinne kuunnella maalauksen aikana Yle Areenalta radion vanhoja puheohjelmia. Jostain syystä musiikkia en oikein jaksa kuunnella maalatessa, paitsi joskus klassista.

Viihdyttäviä maalaushetkiä!

Tuovi

tiistai 3. tammikuuta 2017

Valkoisen pellavaöljymaalin kellastuminen



Vähän aikaa sitten saimme eräältä lukijalta kysymyksen, joka liittyi valkoisen pellavaöljymaalin kellastumiseen sisätiloissa. Kysyjä halusi vinkkejä siitä, olisiko sitä mahdollista välttää jollain keinoin. Tämä on varmasti mielenkiintoinen aihe, ja monella on samasta asiasta omakohtaisia kokemuksia ja ehkä uusiakin vinkkejä. Toivoisimmekin, että voisitte lähettää niitä tämän päivityksen kommenttiosuuteen.

Valkoisen pellavaöljymaalin kellastuminen on normaali ilmiö, ja se korostuu etenkin sisätiloissa, joihin pääsee vain vähän luonnonvaloa sisään. Ilmiö on kuitenkin myös palautuva eli jos talvisaikaan ja vähäisen luonnonvalon aikana pinta kellastuu hieman, sen pitäisi valoisampana aikana jälleen muuttua valkoisemmaksi. Asiaan törmää usein silloin, kun irrottaa valkoiseksi maalatulta seinältä taulun tai hyllyn: niiden tausta on muuttunut ajan myötä ympäristöään huomattavasti keltaisemmaksi. Sama ilmiö vaikeuttaa myös vanhojen maalikerrosten sävyjen tutkimista. Toisen maalikerroksen alla kauan piilossa ollut sävy muuttuu pimeässä alkuperäistä tummemmaksi, mutta tämäkin tosin palautuu jonkin ajan kuluttua jälleen lähemmäksi alkuperäistä.



Yksinkertaisin kiertotie pellavaöljymaalin kellastumisen estämiseksi on varmaankin olla käyttämättä täysin valkoista sävyä. Itse emme ole vielä kokeilleet, mutta sain eräältä tuttavaltani vinkin sekoittaa valkoiseen maaliin aavistuksen nokimustapigmenttiä sekaan. Se ei vaikuta maalin kellastumiseen lainkaan, mutta tuo sävyyn sinertävää vastaväriä, jolloin kellastumisen vaikutelma vähenee.

Kysyin asiasta entiseltä pintakäsittelyjen opettajaltani. Hänen mukaansa maalissa käytettävän pellavaöljyn laadulla on merkitystä. Siksi esimerkiksi eri maalinvalmistajien valkoinen sävy kellastuu usein varsin eri tavalla. Toisaalta kaikki myös vaalenevat luonnonvalossa takaisin. Jos haluaa kikkailla ja kokeilla itse, voi tehdä koeseoksen käyttämällä vernissan sijaan unikkoöljyä, joka ei kellastu juuri lainkaan. Tällaisen maalin kuivuminen kestää tosin pellavaöljyäkin pidempään. Unikkoöljy antaa maalille myös himmeämmän pinnan. Vernissan korvaaminen osittain dammarvernissalla (tärpättiin liotettua dammarhartsia) vähentää myös valkoisen maalin tummumista, mutta tekee pinnasta samalla vähemmän kulutusta ja säätä kestävän.

Mielestäni täysin valkoinen maalisävy ja pellavaöljymaali painivat eri sarjoissa. Puhtaan valkoinen sävy, niin kuin se nykyään ymmärretään, on melko uuden ajan tuote ja sopii huonosti yhteen luonnonmateriaalien kanssa. Siksi ehkä helpoin ratkaisu olisi joko sietää pientä kellastumista tai sitten sävyttää valkoista esimerkiksi nokimustalla.

On toki olemassa muitakin perinteisiä ja uudempiakin maalityyppejä, mutta tässä kirjoituksessa keskityin tarkoituksella ainoastaan pellavaöljymaaliin.

Laittakaa toki omia kokemuksianne tähän alas, koska moni pyörittelee samantyyppisiä pulmia purkeissaan.

Ville